2.3.2015

Tunnelilaaksojen esiasteita Suomessakin?

Joillakin alueilla kuten Polvijärvellä (kuva 1) esiintyy korkeusmallissa laajojen sileäpintaisten "drumliiniylänköjen" välissä rikkonaisen topografian leimaamia leveähköjä laaksoalueita, jotka muistuttavat vastaavia, mitä Etelä-Ruotsissa on tulkittu (Dahlgren 2013) tunnelilaaksojen esiasteiksi (Sjogren et al. 2002). Kyseisissä laaksoissa aiemmin kuolleen jään kumpumoreeniksi päätellyn topografian on korkeusmallin perusteella tulkittu muodostuneen lähinnä palmikkojokityyppisessä subglasiaalisessa sulavesivirtauksessa. Kiteisen kallioperän ja ohuen irtaimen maalajin alueilla jäätikön perääntymisvaiheen tunnelilaaksot eivät pysty kehittymään täyteen mittaansa kuten esimerkiksi Tanskassa.


Kuva 1. Kaksi sulavesieroosion osittain muovaama laaksoaluetta drumliinimaastossa Polvijärvellä.


Näiden Polvijärven sulavesikäytävien geomorfologia ei kuitenkaan ole täysin glasifluviaalisen eroosion tuottamaa, koska niissä tavataan aika vähän selviä palmikoivien uomien välisiä isoja moreenikumpuja ja toisaalta alueilla esiintyy topografiaa,  joka voisi olla myös glasitektonista kumpumoreenia ja joidenkin uomien päällä on ablaatiomoreenin tyyppisiä pieniä kumpuja. Isommat moreenimuodot keskittyvät laaksoissa itäreunalle. Myös niiden morfologia saattaa olla osin glasifluviaalisen eroosion muovaamaa (kuva 2).

Läntisessä laaksossa tavataan myös glasifluviaalisia kerrostumia ja selvä harjukin. Siten päädyttäisiin tulkinnallisesti lähinnä korkeimman rannan tason vaiheilla (noin 130 m) olevaan "laaksokompleksiin", missä eroosio ja geomorfologia kylläkin johtuisi todennäköisesti vallitsevasti juuri subglasiaalisista sulavesivirtauksista. Niistä on varsin selviä ja lukuisia kaarevauomaisia merkkejä läntisessä laaksossa ja itäisen laakson länsireunalla.

Myös itäinen suuri rikkonaisen topografian laakso heti Polvijärven keskustan tuntumassa on samalla linjalla kuin Polvijärvelle etelän suunnasta tuleva harju. Jos sulavesiuomien päällä olevat kumpareet ovat todella osittain ablaatiomoreenia niin se myös tukisi sulavesiuomien subglasiaalisuutta. Sulavesiuomasto ylittää paikallisen vedenjakajan kaakkoon päin, mikä viittaa subglasiaalisuuteen, mutta toisaalta virtaussuunnista ei ole täyttä varmuutta pohjoispäässä, vaikka luonnollista olisikin yhtenäinen virtaussuunta (kuva 4).


Kuva 2. Polvijärven keskustan pohjoispuolella oleva sulavesiuomasto. (KL P5312H)
Merkinnät:TL tunnelilaakson esiaste?DR drumliineja. GT glasitektonista kumpumoreenia.

Laaksojen välialueen drumliinimaastossakin esiintyy paikoin pitkittäisiä sulaveden uomaverkostoja. Muutenkin Höytiäisen ympäristön drumliinien poikki menee useissa paikoissa paljon todennäköisesti subglasiaalisesti syntyneitä sulavesiuomia. Esimerkiksi harjun esiintyminen samassa laaksossa ja laaksojen pitkittäisyys suhteessa jäätikön virtaukseen viittaa subglasiaaliseen sulavesieroosioon. Pieni erisuuntaisuus drumliinien kanssa voidaan selittää sillä, että viime vaiheessa jäätiköllä olisi ollut kohtalaisen stagnantti reunavyöhyke ja että uomat syntyivät suhteellisen myöhään. Kuvan 1 kaakkoiskulman harju jatkuu sulavesiuomien verkostona tavallaan kahdessa haarassa koilliseen. Läntisessä haarassakin on muutama hyvin selvä ja isohko palmikoiva uoma (kuva 3).


Kuva 3. Polvijärven läntinen kapeahko monihaarainen sulavesiuomasto, joka kuuluu samaan glasifluviaaliseen systeemiin eteläosan harjun kanssa. (KL P5312F)


Subglasiaalinen ja subaerinen sulavesieroosio on Suomessakin tuottanut kumpumoreenia muistuttavaa rikkonaista topografiaa ilman "megatulvahypoteesiakin". Mutta näiden laajojen mahdollisten sulavesiuomastojen todistaminen täysin varmasti subglasiaalisiksi vaatisi vielä lisätodisteita tai lähempää tarkastelua, sekä lisää tarkkoja korkeusmalleja.


Kuva 4. Maaperäkartta (©GTK) itäisen sulavesiuomaston eteläosasta. Myös kuvan alalaidan erillisellä kumpumoreenialueella näkyy sulavesiuomia.
Lisämerkinnät: VJ vedenjakaja, H harju.


Kirjallisuus

Dahlgren, S. 2013. Subglacially meltwater eroded hummocks. Degree of Master of Science. Department of Earth Sciences. Geovetarcentrum/Earth Science Centre. University of Gothenburg.
49 p.

Sjogren, D.B., Fisher, T.G., Taylor, L.D., Jol, H.M., Munro‐Stasiuk, M.J., 2002, Incipient
tunnel valleys, Quaternary International, v 90, pp. 41‐56

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti